Tää ilta on jotenki tosi outo. Mies laittoi viestiä iltapäivällä, että tulee kotiin, jos ajoaika riittää. Toinen viestiä tuli siinä 19.30, että tulenko hakemaan hänet autolta vartti yli kahdeksan? Annoin nuorimmaiselle iltapuuron ja lähdettiin, tietty nukahti autoon ja sain kuin sainkin hänet siirretty omaan sänkyyn jatkamaan unia. Menin itse nukkumaan klo 22 ja nuorin heräsi syömään tuossa vartti sitten. Imetin hänet ja nyt itseä ei väsytä ei sit yhtään..

Iltaa. Viime viikko hurahti nopeasti, ihan tosta noin vaan. Ja mitä tehtiin lasten kanssa, ei mitään hajua. Tai ehkä perjantainen päivä TYKSissä sai koko viikon vähä niinku katoamaan. Meiän 5vee joutui äkillisen kivun ja jalan liikkumattomuuden takia TYKSiin..

Niin sitä taas uusi viikko pyörähti käyntiin vähän kenhossa kelissä. Täällä harmillisesti on ollut lämpötila just ja just plussan puolella ja on ihan älyttömän liukasta joka paikassa. Sanoinkin miehelle, et meiän piha on ku mikäkin luistelukenttä paikkapaikoin mutta tottakai on hiekotettu, ohan täällä noita lapsia. Ja mä..

Huomenta. Heräsin tässä noin tunti sitten, kun pienin heräsi syömään enkä saanut enää unta. Mies tuli eilen kotiin yöksi ja kohta alan häntä herättelee töihin lähtöä varten. Nämä miehen arkisin kotiin yöksi-päivät on kivoja pieniä yllätyksiä mulle ja lapsille, ja näitä on todella harvassa. Meidän 5v oli tullut myös jossain kohtaan meidän sänkyyn, havahduin siihen kun tunsin pienet kylmät varpaat selässäni. Omalla tavalla se on aika söpöä, kun hän edelleen välillä tulee tuohon mun viereen.

Synnytykset, joita mulla on neljä, ovat olleet kaikki helppoja ja suht nopeita.

Viikonloppu taputeltu ja arki alkoi taas. Itse olinkin viikonlopun töissä pitkästä aikaa ja olikin kiva nähdä vanhoja tuttuja töissä. Heti tuli tervetullut ja odotettu olo. Kävin lasten kanssa illemmalla sitten vielä luistelemassa ja olin niin ylpeä tuosta meidän 9veestä, menee luistimilla jo ku vanha tekijä. Meidän perheessä pojat on sellaisia, varovaisia ja hetki kerrallaan-tyyppejä. Huomaa sen myös kentällä, siinä missä tyttö menee touhottaa, pojat ottaa varovasti jäällä. Välillä tuntuu, että tytöt perineet isältään tuon rohkeuden ja pojat multa ton ultravarovaisuuden. 

Tämä julkaiseminen meni aika myöhään, just pienin on tässä yömaidolla vielä. Isoilla eka kouluviikko ja päiväkotiviikko takana loman jälkeen ja kyllä sen huomaakin. Ovat aika väsyneitä, mutta olen sitä myös itsekin. Tässä miettinyt tänään, että miten saisin aamuja vieläkin toimivimmiksi? Itsellä yöheräilyjen takia aamuisin todella väsynyt olo aina välillä, ei joka aamu kuitenkaan. Ja ei, en lopeta imetystä ennenkuin pienin sitä haluaa taikka se alkaa vaikuttamaan omiin aamutoimiin jotenkin. Olen ollut aina illan torkku ja aamun virkku. Mies eilen totesi, että tällä pienimmällä on just toisin päin 😁