Iltaa. Viime viikko hurahti nopeasti, ihan tosta noin vaan. Ja mitä tehtiin lasten kanssa, ei mitään hajua. Tai ehkä perjantainen päivä TYKSissä sai koko viikon vähä niinku katoamaan. Meiän 5vee joutui äkillisen kivun ja jalan liikkumattomuuden takia TYKSiin..
Torstaina illalla 5vee sanoi, että hänen jalka on kipeä. En huomioinu sitä sen enempää mitenkään, koska tapahtui nukkumaan mentäessä ja silloiin yleensä tulee kaikenmaailman kivut, janot ja vessahädät. Kuittasin sanomalla, et laita muru silmät kiinni niin se menee ohi yön aikana. Eilen, perjantai aamulla hän heräsi jo ennen klo7 itkien ja huutaen sängyssä et jalka sattuu se on murtunu. Kiireellä sit 5veen luokse, jalka näytti normaalilta, joten sylissä kannoin hänet sohvalle. Herätin isommat lapset aamupalalle ja pienimmän aamumaidolle. Pukemistilanteessa 5vee ei pystynyt liikuttamaan vasenta jalkaa ja oli työ saada hänet puettua.
Kello tuli kahdeksan, jaahas lapset lähdetään! 5vee ei pystynyt kävelemään, ei seisomaan, kun ei pystynyt varaamaan painoa jalalle yhtään. Pyysin esikoista kantaa pienimmän autoon, mun oli kannettava 5vee. Vietiin isot kouluun ja tultiin kotiin, kannoin 5veen takas sohvalle. Soitin miehelle ja hyvä ettei huutanu puhelimessa "soita nyt jo stana se lääkäri". Soitin omaan terveyskeskukseen, johon saatiin aika 12.10. Huomasin, että esikoisen puhelin oli kotona, joten laitoin opettajalle viestiä jos hän voisi sanoa, että tämä kävelee tkhon, kun äiti siellä. Mentiin tosissaan terveyskeskukseen, 5vee sylissä ja pienin turvakaukalossa, koska niin pystyin molemmat kantaa samaan aikaan.
Hoitaja siellä tuli hakemaan ja kyseli kysymyksiä ja hiukan yritti liikutella 5veen jalkaa todeten, ettei hän tiedä eikä pysty enempää tekee mitään ja siirtäen meldät lääkärille. On muuten ihana tuo meidän terveyskeskuksen lastenlääkäri, aina ottaa kaiken tosissaan ja tutkii tarkasti, lapsen iän huomioiden. Noh lääkärille päästyä 5veen nostin sängylle tutkimusta varten ja hän näytti lääkärille mistä jalka sattuu. Lääkäri tutki jalkaa, jalkoja, liikutti eka tervettä jalkaa ja sit kipeää jalkaa. Liikuttaessa jalkaa, 5vee itki ihan älyttömästi ja sano sattuusattuu. Puin 5veelle housut takaisin ja lääkäri sanoi "te lähdette samantein TYKSiin lisätutkimuksiin, kipu näyttää olevan lantioseudulla.
TYKSiin kirjauduttiiin sisälle klo14.07. Odotettiin vajaa pari tuntia lääkäriä, joka sitten pahoitteli odottelua. Oli muuten harvinaisen pitkä pari tuntia 1veen, 5veen ja 11veen kanssa siellä odotusaulassa. Lääkäri sitten siellä tutki jalkaa painellen ja liikuttaen ja 5vee ei enään jaksanut edes huutaa ja itkeä, vaan jännitti kehonsa kivusta puristaen käsillä päätään ja repien hiuksiaan. Lääkäri sanoi, että täytyy ensimmäiseksi nyt ultrata lantion seutu, joten olkaa hyvät ja istukaa odottamaan sairaalakyytiä tohon aulaan. Hetken odoteltuamme meidät haki sairaalan työntekijä ja käveltiin T-sairaalaan ultraan ja mä kirosin mielessäni miksen pyytänyt pyörätuolia. Ei, mä kannan meidän 5veetä. T-sairaalassa sitten taas odottelua ja röntgenhuoneeseen pöydälle maate housut pois. Ultraaja selitti 5veelle kokoajan mitä tekee ja koittaa olla tosi varovainen, jottei sattuisi. Siinä ultraustilanteessa sitten itekkin tälleen autokuskina, hahmotin lantion muodot. Ultraaja tosi tarkkaan tutki molemmat puolet kysyen, että huomaanko eroa? 5veellä suuri nestekertymä lonkkanivelessä.
Käveltiin takaisin Majakkasairaalan puolelle, jossa ensimmäiseksi otettiin 5veeltä CRP ja heti perään lääkärille. Lääkäri kertoi UÄän perusteella 5veellä olevan transientti monosynoviitti. Joo tiedätte tasan mitä se tarkoittaa, niin mäkin tiesin.. Lonkkanivelen nivelpussin tulehdus ja suuri nestevaippa eli nestekertymä. Ihmekkös ei kävele eikä astu jalalle. Hän sai lääkekuurin, täysliikuntakiellon ja kontrollin 14 päivän päähän uuteen ultraan. Me jatketaan lääkkeen ottoa ja otetaan rennosti varoen, tää viikko menee aikalailla sohvalla elokuvia katsellen. Eli loppuhyvinkaikkihyvin❤️
Luo oma verkkosivustosi palvelussa Webador