Viikonloppu taputeltu ja arki alkoi taas. Itse olinkin viikonlopun töissä pitkästä aikaa ja olikin kiva nähdä vanhoja tuttuja töissä. Heti tuli tervetullut ja odotettu olo. Kävin lasten kanssa illemmalla sitten vielä luistelemassa ja olin niin ylpeä tuosta meidän 9veestä, menee luistimilla jo ku vanha tekijä. Meidän perheessä pojat on sellaisia, varovaisia ja hetki kerrallaan-tyyppejä. Huomaa sen myös kentällä, siinä missä tyttö menee touhottaa, pojat ottaa varovasti jäällä. Välillä tuntuu, että tytöt perineet isältään tuon rohkeuden ja pojat multa ton ultravarovaisuuden.
Aamulla oli hieman vaikeaa nousta sängystä, pienin herätti vaan kerran yöllä, mutta kyllä toi viikonlopun työnteko vaan verotti oloa. Vietiin aamusta kolmas päiväkotiin liukurin kera ja tultii pienimmän kanssa kotiin syömään aamupala. Touhotin ilmankostuttimen kanssa ja melkee meni hermot siihen kunnen saanu sitä toiminaan aluksi. Syötiin tuossa lounas ja pienin meni päiväunille, joten mulla aikaa nyt kirjoitella tätä ja olla hetki rauhassa, vois käydä keittämässä vaikka kahvia ni saisin senkin juoda ihan rauhassa.
Isojen kanssa mietittiin tuossa aamulla, josko tänään olisikin pulkkamäki päivä eikä mentäisikään luistelee. Ehkä voisin yllärinä tehdä heille lämpimät kaakaot mukaan ja yllättää heidät. Pienimmälle onkin aina lämmin maito mukana 🤭 Sen jälkeen täytyykin tulla kotiin lämmittämään taloa ja iltapuuhiin valmistautumista. Toivon niin kovin, että tuo joululoman iltavirkkuus alkaisi jo väistyä lapsilta..
Luo oma verkkosivustosi palvelussa Webador