Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa täällä taas. Tässä on niin paljon tapahtunut alkuvuodesta, etten tiiä mistä lähden edes purkaan. 

Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa kuinka iloinen ja ylpeä olen omista lapsista. He tekevät musta maailman onnellisimman ihmisen ja he tekevät musta äidin❤️ ja mun mies, tuki ja turva joka käänteessä, onneksi hän on just hän❤️

Mulla on itsellä nyt ollu viikonlopusta asti vähän vaikeaa, kerroin sellaisen asian sukulaisille, josta toivoin tukea mutta sainkin syytöksiä ja sellaisen olon, että olen huono ihminen. Onneksi on silti ihmisiä, jotka tukevat ja ovat aidosti iloisia ja läsnä mun elämässä. 

Avaan asiaa jonkun ajan päästä täälläkin enemmän, mutta en ihan vielä, täytyy ekaksi päästä tästä viikonlopun aiheuttamasta järkytyksestä yli..

Väkisinkin alkaa itseään ärsyttää kun täytyy olla sellane ihminen, joka ajattelee muiden mielipiteitä ja koittaa tehdä asioita muiden mieliksi vaikka pitäisi niitä asioita tehä itsensä hyväksi ja olla välittämättä muista ja muiden mielipiteistä! Yks ihminen tässä sanoi mulle, että tämä kaikki kovettaa mua ihmisenä ja sitä alkanu ite kyllä huomaa omassa tekemisessä ja sanomisessa siis sitä kovettumista.

Täällä menee muuten aivan loistavasti, lapset kasvaa ja touhuaa ja tää meidän pienin, sellane tättähäärä et ei mitää rajaa. Mulla ei ainakaan tuu tylsää hetkeä päivisin kun hän touhuu menemään 🤭 ihanasti hän oppinu asioita ja kehittyny ihan hurjasti monessa jutussa, uusimpana itse syöminen. Se jopa onnistuu nykyään. 12vee ja 9vee teatteritoiminnassa mukana ja harkoissa he ovat 3 kertaa viikossa. Kesällä nähdään Ruskon kesäteatterissa sitten Viidakkokirja-näytelmä, jossa ovat molemmat mukana ja itse sitten pienimmän ja 5veen kanssa ollaan kahvion puolella joten tervetuloa kaikki katsomaan!

https://www.ruskonkesateatteri.fi/